Letra de Kivenkantaja

í„í¤rellí¤ veden luodolla istuen
polviin pí¤í¤nsí¤ painaneena.
laineet kolean tuulen syleilyssí¤
taakkansa saavat kantaakseen.
Ní¤hnyt on tulta, ní¤hnyt on kuolemaa
mies petojen kasvattama.
ní¤hnyt on hí¤vityksen kansansa,
ní¤hnyt mití¤ ei voi unohtaa.
Taivaille vannonut ikuista vihaa
kantaja miekan ruosteisen.
kantaja kiven kironnut kuninkaita,
polttanut maat takanaan.
Laaksoihin kí¤rsimysten,
virtaan vetten katkeruuden.
polkuja seuraamatta
painon alle musertuen.
í„í¤rellí¤ veden kurjalla karilla
hahmo raskain aatoksin.
yksin kiroaa, hiekalle laskee
kiveenhakatun kohtalon.
Ei aukene taivas, ei nouse tuuli,
pilvet rantaa varjostavat.
hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
matkaaja tyhjí¤í¤n huomiseen.
Sití¤ surua ei voi unohtaa,
ei kiveí¤ jalkoihin laskea.
Sití¤ vihaa ei voi tukahduttaa,
on hulluus kiven painona.