Letra de Hiidenpelto

Missí¤ lienee hí¤n joka kylí¤nsí¤ mí¶i,
johti vihollisen hyí¶kkí¤ykseen?
missí¤ lienee hí¤n joka veljensí¤ verta
jalkojensa juureen vuodatti?
Kuka lienee hí¤n vailla rohkeutta,
muinoin mieli soturin?
kuka lieneekí¤í¤n vailla kunniaa,
katkeruuden liekin polttama?
Hí¤nkí¶ kuullut ei teurastettavia,
omaa heikkouttaan kirosi?
hí¤nkí¶ palkan teoistansa sai,
rikkauden taakan kera pakeni?

Taival petturin synkí¤n taivaan alla,
luolat susien eiví¤t suojaa anna.
pako ikuinen, et muuta ní¤hdí¤ saata,
taival petturin niin lohduton.
Ja tiedí¤t, silmí¤t nuo tarkkailevat askeleita hí¤tí¤isten,
on maa aina ní¤lkí¤isempi mití¤ ví¤hemmí¤n se saalistaa.
niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
kun ote hellittí¤mí¤tí¶n jo etsii hautapaikkaa.