Letra de Herrame on saapuva

Kostonkuu joi verta tuhannen kristityn
hí¶yryí¤ví¤n maljan heidí¤n kalloistaan
edes aseet ruosteiset eiví¤t itkeneet
ne vihdoin saivat nauttia veriteoistaan
Ei auta parhain miekkakaan
ilman miestí¤ ja tahtoa takanaan
heikko kansa (joka) luottaa jumalaan
jí¤í¤ aina tappiolle - kuolemaan
Suru nousee uuteen loistokkaaseen kunniaan
vaikkei herran kansaa tí¤í¤llí¤ kukaan surekaan
kun tanner verestí¤ juo jí¤lleen humalaan
syksyn pakkastuuletkin saa kosto juopumaan
Vanhan kirkon raunioille
ei elí¤mí¤ tee paluutaan
herramme on saapuva
vallitseva ikuisuutenaan
helvetin kunnia mukanaan