Letra de Lihavia luurankoja

Tí¤ssí¤ heiluu helsinki: hupaisa pikkukaupunki
kí¤y tí¤ynní¤ turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuenÂ…
se huohottaen opettaa: ei hetkeí¤ hukkaan heittí¤í¤ saa!
kapitalistin kuvastin kertoo sen: suurin on kaunehin.
Siis paisu ja tulosta tee, niin ettí¤ jí¤rki sumenee
ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:
Miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
Mutta mití¤ jí¤í¤, mití¤ jí¤í¤ meiltí¤ jí¤lkeemme? kasa lihavia luurankoja.
korkeimman kummun koonnut on voittaja
Niinkuin koirat pavlovin me kí¤ymme suorin rintamin
pí¤in palkintoja makeita: historiaÂ… mainen, katoava kunniaÂ…
Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
ja lapset tulkoot jí¤lkeemme, he tietí¤ví¤t sen, missí¤ on arvo ihmisenÂ…
(toista:)
miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
miní¤miní¤miní¤Â…miní¤miní¤miní¤miní¤Â…
mití¤ siití¤ jí¤í¤, lihavia luurankoja
korkeimman kummun koonnut on voittaja.
mití¤ jí¤í¤ meiltí¤ jí¤lkeemme, kasa lihavia luurankoja
korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Â…julistaa nimeí¤í¤n hiljainen hautausmaa!