Letra de Sankarihauta

Saapui hí¤n keskelle hí¤vityksen
kylí¤í¤n ammoin niin rauhaisaan.
katot hehkuivat ví¤reissí¤ liekkien
ja veri rakkaiden peitti maan.
Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
niin moni lieni jo tiellí¤ tuonelaan
vaan he viel' ei veisi hí¤ntí¤ mukanaan.
Vaik' joukkonsa hí¤n kokosi liki lyí¶dyistí¤,
yksin raivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
kai satakunta ruumista hí¤n polki allensa,
armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.
"miekanterí¤t vapauttakaa,
kostuttakaa kylmí¤í¤ rautaa!
suokaa heille vihastanne,
hukuttakaa hurmeen virtaan!"
"kilpien taa piiloutukaa,
pelkurit jo perí¤í¤ntykí¤í¤!
ohitsemme jos mielitte
viimeinenkin hautaan saattakaa!"
Harvatpa kertomaan sí¤í¤styiví¤t,
siksi veri yltyi virtaamaan.
niin vain aika koitti myí¶s sankarin
kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
tarustoissa elí¤í¤ ainiaan).