Letra de Nummela

Ní¤mí¤ kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kí¤velytí¤n koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jí¤lkeen vedonlyí¶nnin jossa jí¤lleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden kanssa me tytí¶t jaettiin
Ne kiljui ví¤litunneilla kun niití¤ takaa ajettiin
Ja kun faijan bí¤ndi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti pí¤í¤stí¤ soittamaan

Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Kun jotain herí¤í¤ sisí¤llí¤in

Miní¤ olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jí¤i neljí¤ lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elí¤mí¤ alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden kanssa tí¤mí¤ puisto vallattiin
Meidí¤n mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla kí¤veltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylí¤n katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne kí¤sitteliví¤t kuolemaa

Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Kun jotain herí¤í¤ sisí¤llí¤in

Lí¶ysin elí¤mí¤ni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: please, eikí¶ mentí¤is naimisiin?
Nyt meil on omakotitalo, vaimo tyí¶kseen opettaa
Miní¤ nukun pí¤iví¤t ja valvon yí¶t - ní¤í¤ biisit pití¤í¤ kirjoittaa
Koiran kanssa joskus myí¶hí¤í¤n harjulle me kiivetí¤í¤n
Ja sieltí¤ kí¤sin katsellaan nukkuvaa nummelaa
Ja mí¤ kelaan ettí¤ kaikki taitaa olla kohdallaan
Mí¤ taidan kuulua tí¤nne...
Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Mun tí¤ytyy kí¤vellí¤ ní¤in
Kun jotain herí¤í¤ sisí¤llí¤in