Letra de Sankaritarina

"kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
vaan nimi
ei koskaan kuole,
hí¤ltí¤ ken on hyví¤n saanut.
Kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
yhden tiedí¤n
mik' ei kuole:
manalle menneen maine."
(hávamál)
Jo luku viimeinen saa,
surmansa kohdannut lepí¤í¤ sijallaan.
veljet maljan simaa nostavat,
tyhjí¤ksi juovat nimeen vainajan.
Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen,
laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla.
aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa,
alla suuren rovion lipuu hautansa.
(ja katso! voiko toista niin ylví¤stí¤ ní¤kyí¤ olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tí¤htií¤ kohti.)
Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme;
jumalat ovat elí¤ví¤t valinneet.
veljemme syliin aaltojen laskemme;
jí¤í¤ hyví¤sti, sinut aina muistamme.
Kunniaa ei miekka voi taltuttaa;
jumalat ovat sankarit nimenneet.
veljemme tuonen herralle luovutamme;
siis hyví¤sti - kunnes jí¤lleen kohtaamme.